Sanotaan, että henkistä väkivaltaa voi olla ilman fyysistä väkivaltaa, mutta pitkittyneeseen fyysiseen väkivaltaan liittyy aina henkinen väkivalta. Tässä artikkelissa keskityn tarkastelemaan henkistä väkivaltaa. Mitä se on ja mistä sen tunnistaa?
Se oli vain henkistä väkivaltaa…
Kuunnellessani tarinoita ihmisten elämästä alisteisissa parisuhteissa, kuulen usein ihmisten kertovan, ”että suhteessa ei ollut väkivaltaa koska väkivalta oli vain henkistä.”
Jos itse lähtisin arvottamaan fyysisen ja henkisen väkivallan vaikuttavuutta, vaikkakaan siinä ei ole mitään järkeä, niin arvottaisin henkisen väkivallan fyysistä väkivaltaa vahingoittavammaksi. Miksi näin on, sillä eikö fyysinen väkivalta ole se kaikista raain ja ihmisyyden intimiteettiä vakavammin loukkaavin väkivallan muoto?
Kyllähän se sitä toki on, mutta uskallan sanoa, että henkisen väkivallan aiheuttamat arvet lamaannuttavat uhrin huomattavasti syvemmin ja pidempään, kun mitä fyysinen väkivallan tuottamat jäljet.
Henkisen väkivallan tunnistaminen
Henkistä väkivaltaa on vaikea tunnistaa, koska se hivuttautuu parisuhteeseen hienovaraisesti, salakavalasti ja asteittain, eikä siitä ole havaittavia ulkoisia merkkejä. Fyysisen väkivallan pystyy sen sijaan konkreettisesti todistamaan, sillä lyönnistä jää kehoon jälki.
Henkinen väkivallan kehittymisen kuusi ilmenemismuotoa
- luottamuksellisen tiedon jakaminen
Parisuhteen alussa pariskunta tutustuu toisiinsa: he kertovat toisilleen luottamuksellisia asioita, ja mikäli uusi kumppani tuntuu luotettavalta hänelle, kerrotaan syvimmätkin salaisuudet. Mitä empaattisemmalta uusi kumppani tuntuu, sitä enemmän me haluamme hänelle uskoutua. Puhuminen tuntuu hyvältä!
- luottamuksellisen tiedon kääntäminen uhria vastaan
Milloin tällaisesta luottamuksellisesta suhteeseen tulee sitten henkisen väkivallan merkkejä?
Yksi henkisen väkivallan merkeistä on se, kun parisuhteen alussa jaetut henkilökohtaisesti hyvinkin arat asiat käännetään ”uhrin” vioiksi ja syiksi.
Tilanne on alkuun hyvin hämmentävä! Syytökset ovat usein häkellyttävän röyhkeitä, ja syytöksiä vastaan on mahdotonta puolustautua.
- vanhojen asioiden liittäminen nykytilanteeseen
Vanhojen luottamuksellisten asioiden jauhaminen, syyllistäminen ja vatvominen ei useinkaan jää vain menneisyyden käsittelyyn, vaan henkisessä väkivallassa uhrin kokemat traumat, pettymykset ja epäonnistumiset ovat syynä myös nykyisen suhteen ongelmiin.
- asioiden uudelleen esiin nostaminen
Henkisen väkivalta näkyy myös ongelmien käsittelyssä. Riidat saatetaan sopia, mutta niitä ei unohdeta. Kiusaaja nostaa edellisten riitojen aiheet uudestaan ja uudestaan esille, ne kumuloituvat paisuvat ja elävät, mutta ne eivät koskaan katoa. Riidoista ja riitojen ennakoinnista tulee arkea.
- mitätöinti ja alistaminen
Mitä uhri tekee? Uhri alkaa ennakoida mahdollisia riitoja välttääkseen kaikkea, ihan kaikkea, ettei hän omalla toiminnallaan aiheuttaisi riitaa. Hän rajoittaa menemisiään, ihmissuhteitaan, mielipiteitään ja pyrkii kaikella tavalla välttämään riitaa. Uhri alkaa keskittyä vain virheiden välttämiseen, jolloin elämä alkaa pyöriä negatiivisten asioiden ja välttelyn ympärillä.
- vihjailut
Vaikka uhri pyrkisi kuinka hyvin ennakoimaan kiusaajansa ajatuksia, on väkivallan uhka jatkuvasti läsnä. Se mikä eilen oli hyvää, onkin tänään huonoa jne. Turvattomuus, jonka kiusaaja saa aikaiseksi vain muutamalla sanalla, jopa pienellä vihjauksella, on pahin vankila, johon uhri voi joutua.
Turvattomuus ulottuu myös kotisi ulkopuolelle, sillä kiusaaja saa sinut tuntemaan, että ystäväsi, sukulaisesi, harrastuksesi, työkaverisi teidän suhteenne vihollisia, joten kiusaajasi pyrkii jo suhteen alussa erottamaan heidät sinusta.
Pikkuhilaa henkinen väkivalta käy läpi koko henkilökohtaisen elämän ja kiusaaja pystyy pienilläkin vihjauksilla määrittelemään sitä, mikä on uhrille parasta.
Uhri kokee olevansa kyvytön vastustamaan kiusaajaansa: sanat katoavat, omat mielipiteet loppuvat ja hiljaisuudessa on ainoa turva. Henkisen väkivallan tulos on itsetunnon voimakas heikkeneminen tai pahimmillaan kadonnut minuus.
Irtaantuminen henkisestä väkivallasta
Henkisestä väkivallasta on vaikeampi irtaantua, kun fyysisestä väkivallasta. Henkisen väkivallan seurauksena uhrin käsitys omista kyvyistä on heikko. Hän ei enää tiedä mikä on totta vai tarua. Hän menettää käsityksensä omiin mahdollisuuksiinsa.
Henkisestä väkivallasta pääsee kuitenkin eroon kuten fyysisestäkin väkivallasta. Uhrin on pienin askelin alettava luottaa omaan hauraaseenkin tahtoon ja omiin sirpaleisiin tunteisiinsa. Henkisen väkivallan takana on paljon menetettyä ihmisyyttä, mutta ihmisyys on silti olemassa ja se odottaa vaan sitä, että pystyt jälleen kuuntelemaan sitä. Henkisestä väkivallasta toipuminen edellyttää fyysistä irtiottoa kiusaajasta. Tämän takia jo pienikin irtaantuminen on tärkeää. Vaikka viisi minuuttia päivässä! Siitä on hyvä aloittaa!
Ystävyydellä,
Kaisa Hiltunen
Psykoterapeutti, sosiaalityöntekijä, työnohjaaja