Jatkan kirjoittelua blogisarjaan, jossa käsittelen perheoikeudellisia sopimusasioita, ja tarkastelen millaisina ne näyttäytyvät sellaisten ihmisten elämässä, jotka ovat kokeneet lähisuhdeväkivaltaa tai eläneet narsistisesti persoonallisuushäiriöisen vaikutuspiirissä.

Avioliitto oli hankala – ajoittain jopa pelottava. Suhteeseen syntyi lapsia, jotka elivät keskellä kaikkea sitä riitaa, manipulointia, alistamista, väkivaltaa, mitä sinäkin elit. Lapset olivat osa väkivaltaa, jota sinäkin elit, vaikka heihin ei olisi suoranaista fyysistä väkivaltaa kohdistunutkaan.

Parisuhteen aikana kykenit suojelemaan lapsia ennakoimalla puolison väkivallan purkaukset siten, että ne eivät kohdistuneet lapsiin – ainakaan suoraan, tai ei ainakaan aina.

Eron jälkeen tilanne onkin toinen: lapset menevät äidin/isän luokse ilman sinua. Ilman sinun suojaasi. Et pysty enää toimimaan lapsillesi ailahtelevan vanhemman puskurina ja suojakilpenä. Tämä ajatus tuntuu pelottavalta- jopa sietämättömän pelottavalta.

Saatat toivoa, ettei lapsen tarvitsisi enää ikinä nähdä väkivaltaista ja manipuloivaa vanhempaansa. Näin usein toivotaan!

Todellisuus kuitenkin on, että lapsen tulee tavata toista vanhempaansa perheväkivallasta huolimatta. Laki lähtee ajatuksesta, että lapsella on eron jälkeen oikeus tavata toista vanhempaansa, eikä tätä oikeutta ole syytä, kuin erittäin painavien syiden takia, rajata. Tämä oikeus tuntuu usein ihan järjettömältä, jos tietää että toisella vanhemmalla on ongelmia impulsiivisen käytöksensä kanssa, ja ettei hän kykene normaaliin kanssakäymiseen lapsen kanssa.

Pelko lapsen hyvinvoinnista ja turvallisuudesta on eron jälkeen aiheellinen

Laissa vielä velvoitetaan lähivanhempaa edesauttamaan lapsen tapaamissopimuksen täyttymistä, mikä tarkoittaa sitä, että lähivanhemman tulee kannustaa ja pitää huolta sitä, että lapsi haluaa tavata etävanhempaa. Todella hankalaa!

Eihän tuossa sinällään ole mitään pahaa – päinvastoin. On ihanaa, jos lapsella säilyy hyvät välit molempiin vanhempiin erosta huolimatta… mutta väkivaltaisen ja narsistisia piirteitä omaavan vanhemman ollessa kyseessä, tapaamiset ovat lapselle henkisesti hyvin raskasta.

Tapaamissopimus on tärkein!

Tapaamissopimus on perheoikeudellisista sopimuksista kaikkein tärkein. Panosta siis tähän!

Käytän tässä nimitystä sopimus, vaikka paperi olisin tehty tuomioistuimessa. Sehän meni niin, että lastenvalvojan luona asioista sovitaan ja tuomioistuimessa määrätään…

Olen koonnut tähän muutamia tärkeitä vinkkejä, joista toivon olevan sinulle apua tapaamissopimuksen laatimisessa.

Mitä sopimukseen tulisi sisällyttää?

  • Laadi tapaamissopimuksesta mahdollisimman aukoton
  • Huomioi lapsen ikä tapaamisten kestoista sopiessanne
  • Älä suostu avoimeen sopimukseen, joissa sinä ja exäsi sovitte keskenään tapaamisajankohdista. Ei tule toimimaan!
  • Älä suostu viikko-viikko- tapaamissopimukseen, ns. laajennettu tapaamissopimus, ellei sinun ja exäsi välit ole todella hyvät.

Tapaamissopimus voidaan toki laatia hyvin laajaksi, esim. ”vanhemmat sopivat keskenään kaikista lapsen tapaamiseen liittyvistä ajankohdista”, mutta suosittelen että laadit sopimuksen siten, että sopimukseen kirjataan ”tikitilleen” jokainen tapaamisaika ja -paikka kellonaikoineen.

Tapaamissopimukseen kirjattavat asiat:

  • Varsinainen sopimusrunko: päivät ja kellonajat  – huomiokaa säännöllinen rytmi!
  • Vaihtotilanteet; aika, paikka ja tapa
  • Lapsen tapaamisen muoto (“vapaa tapaaminen”, valvottu- tai tuettu tapaaminen)
  • Varsinainen sopimuksen sisältö: päivät, ajat, muutokset
  • Yhteydenotto vanhempien ja lasten kesken
  • juhlapyhät
  • juhlapyhien vaikutus vakituisiin tapaamisajankohtiin
  • äitien/isäinpäivä
  • lasten syntymäpäivät (ei välttämätön)
  • loma-ajat
  • puhelinkontaktit ja niiden ajankohdat
  • etäyhteydet ja niiden ajankohdat
  • ulkomaanmatkat (tämä on tärkeä varsinkin, kun toinen vanhemmista on toisen maan kansalainen, maahanmuuttaja, jolla on suomen kansalaisuus, tai tilanteissa, joissa kaappausriski on olemassa)

Mitä aukottomammaksi sopimuksesta tulee, sitä helpompi sinulla ja lapsellasi on olla. Tämä ei kuitenkaan takaa vainon, kiusaamisen ja väkivallan uhkaa.

Tapaamissopimuksen sitovuus

Lähivanhemman tulee noudattaa tapaamissopimusta, mutta etävanhemman ei. Tämä näin kärjistetysti! Usein kuulee, että etävanhempi pelaa jatkuvasti tapaamisten ajankohtien kanssa: hakee lapsen tai ei hae, hakee mihin aikaan huvittaa ja palauttaa milloin sattuu. Tämä on äärimmäisen kuluttavaa sekä lapselle itselleen mutta myös lähivanhemmalle. Näistä sopimuksen poikkeamista kannattaa pitää kirjaa.

Toisaalta on myös tapauksia, joissa lähivanhempi pelaa lapsen tapaamisilla ja estää määrätietoisesti lapsia tapaamasta toista vanhempaansa. Tällaisissa tapauksissa usein asia viedään tuomioistuimen käsittelyyn ja “tapaamissopimus määrätään täytäntöönpantavaksi sakon uhalla”. Lapsen vieraannuttamisteemasta kirjoittelen jatkossa lisää.

Lapsen mielipidettä tapaamissopimuksen sisällöstä kysytään 12 ikävuoden tienoilla, vähän riippuen lapsen kehitystasosta. Tässäkään vaiheessa lapsen mielipide ei sido tapaamissopimuksen laatimista – se on vain suuntaa antava.

Milloin tapaamissopimusta ei enää voi noudattaa?

Ero väkivaltaisesta puolisosta on parasta mitä sinä itsellesi ja lapsellesi voit tehdä. Kuitenkin tällaisissakin suhteissa, eron jälkeen, on lapsella oikeus tavata etävanhempaa.

On kuitenkin tärkeä huomioida, että mikäli exäsi laiminlyö lapsen hoidon, kohtele tätä kaltoin, tai muulla tavalla on selkeästi ja ”todistettavasti” lapselle vaaraksi, tulee sinun tehdä lapsesta lastensuojeluilmoitus. Sosiaalityöntekijät ovat tässä tilanteessa ainoat, jotka voivat suojella lastasi. Toisaalta, sinä olen huoltajana aina ensisijainen pitämään huolta lapsen turvallisuudesta, eli jos epäilet että lapsen toinen vanhempi ei kykene pitämään huolta lapsesta esim. päihtymyksen takia, niin et saa jättä lasta tämän luokse.

Valitettavasti tekemästäsi lastensuojeluilmoituksesta saattaa seurata vastatoimia, eli sinusta tehdään vastaavasti lastensuojeluilmoitus. Kokenut sosiaalityöntekijä kyllä tunnistaa tämän ”ilmiön”, mutta hänen pitää kuitenkin selvittää ilmoitus.

Huomioi vielä se tosiasia, että kun lapselle tulee ikää, hän kyllä kykenee erottamaan terveen ja epäterveen vanhemmuuden. Pyri siis kaikin keinoin takaamaan lapsellesi turvallinen ympäristö kasvaa ja kehittyä, olit sitten lapsen lähi- tai etävanhempi.

Millaisia ajatuksia kirjoitukseni sinussa herätti? Onko jokin tähän liittyvä asia, josta toivoisit kuulevasi lisää?

Ystävyydellä,
Kaisa Hiltunen

 

Lähteet: THL Lastensuojelun käsikirja

Finlex

https://oikeus.fi/fi/index/esitteet/kansainvalinenlapsikaappaus/lapsenhuolto.html

 

 

 

 

%d bloggaajaa tykkää tästä: