Edellisessä artikkelissa käsittelin ohuelti väkivaltaisesta suhteesta irtaantumiseen liittyvää vaikeutta ja tässä artikkelissa pureudun aiheeseen syvällisemmin. Tämän artikkelin luettuasi ymmärrät, millainen on lähisuhdeväkivaltaan liittyvä dynamiikka, ja miten se vaikuttaa siihen miksi väkivaltaisesta suhteesta on vaikea irtaantua.
VÄKIVALLAN DYNAMIIKKA, eli miten väkivalta näyttäytyy parisuhteissa
Väkivalta ei ole ”vain” fyysistä väkivaltaa, vaan siihen liittyy paljon sellaisia psyykkisiä prosesseja, jotka pitävät uhria ja tekijää suhteessa kiinni. Lähisuhteessa tapahtuva fyysinen väkivalta ei usein ole ”vain” yksittäinen teko, vaan piilevä väkivalta alkaa jo paljon ennen itse tekoa. Väkivallan jälkivaikutus kestää niin ikään pitkään.
Väkivalta on prosessi, jossa on sisäänrakennettu dynamiikka. Ymmärrettäessä väkivallan dynamiikaa, tulee siihen ennustettavuutta, ja ennustettavuus taasen lisää omaa kykyä vaikuttaa väkivallasta irtaantumiseen.
Lähisuhdeväkivallassa on nähtävissä neljä selkeästi erottuvaa jaksoa, jotka etenevät seuraavasti:
RÄJÄHDYS
Se tulee yllättäen. Mies kiihtyy, raivoaa, lyö, tukistaa, ravistaa, paiskoo, raiskaa. Hänen silmät ovat lasittuneet ja koko hänen olemuksensa viestii uhkaa.
Fyysinen lyönti lamaannuttaa ja satuttaa, mutta sen lisäksi nainen kokee valtavaa psyykkistä kipua – pelkoa, häpeää ja syyllisyyttä. Tuhannet MIKSI – kysymyksen parveilevat päässä löytämättä vastausta.
Lyönnistä seuraa naiselle hätä ja paniikki: minne hän pääsee karkuun? minne voi paeta? Pelko ja häpeä sekoittavat ajatukset: sukulaisten luokse ei voi mennä, ystävien luokse ei kehtaa juosta. Poliisia ei voi soittaa eikä sairaalaan voi mennä. Häpeän paljastuminen on suurempi häpeä, kun itse lyönti. Nainen kokee olevansa umpikujassa!
Koti, joka ennen oli levon ja turvallisuuden tyyssija, muuttui kerta heitolla pahimmaksi painajaiseksi. Koti näyttää väkivallan jälkeen erilaiselta – koko elämä näyttäytyy erilaiselta.
KIELTÄMINEN
Fyysistä väkivaltaa seuraa hiljaisuus. Aggressio väistyy, mutta se on läsnä.
Sitten jokin muuttuu. Väkivallan tekijä herää todellisuuteen, ainakin näennäisesti. Uhri herää todellisuuteen, uudenlaiseen sellaiseen… turvattomaan sellaiseen.
Alkaa teon selittely ja puolustelu. Puolin ja toisin. Väkivallan tekijä vähättelee tekoaan ja puolustelee käyttäytymistään. Väkivallan tekijä pyrkii etsimään syitä itsensä ulkopuolelta ja tässä tapauksessa puolisosta: ”…jos et vaan olisi tehnyt niin ja niin…en olisi lyönyt…” Lyöntiä selitellään niin ikään työstressillä, kuormituksella, huolilla ja millä tahansa syyllä, jotta omalle käytökselle saadaan hyväksyttävä selitys.
Päästäkseen tilanteessa tasapainoon, alkaa nainenkin syyttää itseään miehensä lyönnistä. Hän saattaa myönnytellä väkivallan tekijää: ”…että, olihan tässä vikaa minussakin… jos en olisi nalkuttanut, niin…”
KUHERRUSKUUKAUSITUNNELMA
Kieltämisen jälkeen alkaa pakonomainen tarve saada parisuhde takaisin entiselleen. Mies pyytää anteeksi tekoaan ja lupaa, ettei lyö naista enää koskaan. Nainen pyytää anteeksi, ja lupaa ettei provosoi miestä lyömään.
Mies lupaa rakastaa entistä enemmän. Nainen lupaa rakastaa entistä paremmin. Lyöntiä seuraa sovintoseksiä – ”tuskaisaa ja ”parantavaa”. Nainen on toiveikas. Nainen kokee olevansa rakastettu.
Kuitenkin – kaikesta sovittelusta huolimatta – jokin on lopullisesti muuttunut! Mies on ylittänyt väkivallan rajan ja naisen perusturvallisuus on järkkynyt peruuttamattomasti!
PIILEVÄ VÄKIVALTA
Elämä jatkuu ja aikaa kuluu. Jonkin ajan kuluttua alkaa puolison stressitaso nousta ja jännitys parisuhteessa kasvaa. Miehen käyttäytyminen muuttuu vihaisemmaksi ja uhkaavammaksi. Nainen huomaa aistivansa puolisonsa käytöstä aivan uudella tavalla.
Nainen alkaa pelätä. Hän välttelee riitoja, on varuillaan kaikkien aistien ollessa valppaina ja hereillä. Hän skannaa miestään jatkuvasti, myötäillen tämän tunneskaaloja, välttääkseen riitaa – estääkseen väkivaltaa.
UUSI RÄJÄHDYS
Sitten tulee taas uusi lyönti! Uusi kieltäminen! Uusi kuherruskuukausi! Uudet piilevän väkivallan tunnelmat!
ja sama toistuu ja toistuu ja toistuu…
Lopulta piilevän väkivallan ja väkivallan väliin ei jää mitään. Naisen koko hermosto ja aivotoiminta ennakoi mahdollista vaaraa ja jää niin sanotusti päälle. Stressihormonijärjestelmä ja autonominen hermosto käynnistävät koko kehon kattavan reaktion kehon siirtyessä valmiustilaan. Kortisoli, adrenaliini ja muut voimakkaat stressihormonit mylläävät elimistössä saaden sydämen tykyttämään, verenpaineen nousemaan ja hengityksen kiihtymään. Keho on valmis taistelemaan tai pakenemaan.
Normaalisti kun vaara väistyy, myös keho palautuu normaalitilaan verrattain nopeasti. Mutta silloin kun palautuminen on estynyt, kuten lähisuhdeväkivallassa elävien kohdalla käy, keho on jatkuvasti valpas ja valmiina puolustautumaan.
MIKSI VÄKIVALLAN KIERTEESTÄ ON VAIKEA PÄÄSTÄ EROON
Elikkä, nyt takaisin siihen alkuperäiseen kysymykseen, eli kysymykseen siitä – mikä pitää kiinni väkivaltaisessa suhteessa. Syitä on monia, mutta nämä kolme seikkaa nousevat ylitse muiden.
1. Rakkaus ja toive rakkauden täyttymyksestä. Jokaisen lyönnin jälkeisen sovittelun jälkeen nainen jää kiinni lupaukseen rakkauden täyttymyksestä.
2. Häpeä siitä, että nainen on antanut itsensä altistua väkivallalle. Väkivallasta ei uskalleta puhua ulkopuolisille.
3. Stressihormonien lisääntyminen kehossa ja siitä aiheutuva valppaus. Nainen ei jatkuvassa valppaustilassa kykene ajattelemaan järkevästi. Kun keho on ollut vuosia puolustustilassa, seuraa siitä psykosomaattisia oireita, jotka puolestaan heikentävät naisen vointia. Masennus, ahdistusoireisto ja väsymys lisääntyvät, jolloin taistelu väkivallattoman elämän puolesta tuntuu – sekä fyysisesti että psyykkisesti – ylitsepääsemättömältä.
Toivon sydämessäni, että kirjoitukseni auttaa sinua näkemään miten pitkäkestoinen väkivalta vaikuttaa väkivallan uhriin. Ymmärtämällä väkivallan vaikutuksen moninaisuus auttaa se myös jäsentämään omaa elämää väkivallan keskellä.
Jää seuraamaan kirjoituksiani liittymällä sähköpostilistaan tai seuraamalla facebook-sivuani.
Ystävyydellä,
Kaisa Hiltunen
Millaisia ajatuksia kirjoitukseni sinussa herätti? Onko jokin tähän liittyvä asia, josta toivoisit kuulevasi lisää?
Lähisuhdeväkivaltaan ja narsismiin erikoistunut psykoterapeutti ja sosiaalityöntekijä
