Oletko kaikkien huolten, vaikeuksien, pelon, alistamisen ja syyllistämisen myötä lakannut uskomasta, että sinä olet tärkeä – että sinun elämälläsi on merkitystä?

Pystytkö näkemään itsessäsi sitä hyvää ja voimakasta, mitä sinussa aidosti on? Oletko menettänyt kosketuksesi itseesi?

 

Uhriutuminen ei tapahdu hetkessä, se on pitkällinen tapahtumaketju, jonka aikana kaikki se mistä pidät, mikä on sinulle tärkeää – irtaantuu. Menetät kosketuksen siihen mikä on ”sinun omaasi”.

Menetät kontrollin sekä itseesi että ympäristöösi: ruumiiseesi, ajatuksiisi, toimintaasi, talouteesi, seksuaalisuuteesi ja sinun läheisiisi. Lakkaat olemasta se, joka ohjaa sinua itseäsi – se on uhriutumista!

Uhriutumisen syynä on pohjimmiltaan itsesuojeluvaisto. Uhriutuminen on itseasiassa vahvaa suojautumista henkiseltä ja fyysiseltä kuolemalta. Uhriutuminen on reaktio; se ei ole luonteenpiirre tai ominaisuus. Uhriutuminen ei ole heikkoutta eikä tyhmyyttä. Uhriutuminen on selviytymistä!

Koska uhriutuminen on selviytymistä, on uhrin sisällä myös selviytyjä. Sinä olet selviytyjä! Sinä selviät!

Sinä hetkenä, kun huomaat, että sinulla ei ole enää mitään ”uhrattavaa”;

kun ei ole enää mitään tekoa, sanaa, asiaa, millä et olisi itseäsi muuttanut – alkaa tie pois uhriudesta.

Se hetki voi olla juuri nyt!

Uhrista selviytyjäksi – Näkökulman vaihtaminen

Kun katsot elämääsi taaksepäin – uhrin näkökulmasta – näet usein vain sen, minkä teit väärin: syytät itseäsi vääristä valinnoista; näit tilanteet, joissa olisi pitänyt tehdä toisenlainen päätös, syytät itseäsi, ettet lähtenyt suhteesta jo aikaisemmin, miksi annoit tilanteen kärjistyä niin pitkälle… Näitä syytöksiä ja itsensä ruoskimisia riittää…

Mitäpäs jos vaihtaisitkin näkökulmaa, ja tutkisitkin elämääsi siitä näkökulmasta, miten selviydyit kaikista niistä tilanteista, joissa sinulla saattoi olla jopa hengen lähtö lähellä. Näin tarkastelemalla saatat huomata, että:

  • sinä toimit aktiivisesti – vaikka olit ehkä passiivinen
  • sinä teit tekoja, jotka auttoivat sinua pysymään hengissä
  • sinä puhuit tai olit puhumatta suojellaksesi itseäsi

Sinä toimit ”epäloogisessa tilanteessa loogisesti” selviytyäksesi hengissä. Kaikki ne teot, tai tekemättä jättämiset, toivat sinut siihen pisteeseen missä sinä olet nyt! Sinä olet siinä ja sinä olet elossa!

Koska sinä selviydyit kaikesta mitä tähän mennessä olet kokenut – sinä selviydyt myös tästä eteenpäin! Usko minua! Usko itseäsi! Lupaathan!

Sinussa on voimaa, vaikka et sitä itse usko!

Sinussa on toivoa, vaikka koet tilanteesi toivottamana!

Uhri kadottaa kosketuksen itseensä

Uhriutumisen suurin menetys on itsensä kadottaminen. Uhrilta katoaa käsitys siitä ”kuka minä olen”. Tämän oivaltaminen on ensimmäinen askel pois uhriutumisesta.

Haluaisitko sinä päästä pois uhriudesta ja aloittaa tien, jonka avulla löydät taas takaisin ”itsesi luokse”? Olisitko sinä valmis katsomaan itseäsi silmiin ja katsomaan kuka sinä oikeasti olet? Jos vastaat kysymykseen kyllä, niin ehdotan, että tee seuraava harjoitus.

Harjoitus: Uhrista Selviytyjäksi

Mene peilin eteen. Sellainen peili riittää, mistä näet kasvosi.

Katso itseäsi silmiin. Katso pitkään – arvostelematta ja lempeästi.

Silmät ovat sinun sielusi peili, ne ovat sinun silmäsi, ne ovat sinä.

Mitä sinä näet? Kenet sinä näet?

Miten puhut itsellesi? Torutko itseäsi vai puhutko itsellesi myötätuntoisesti?

Katso taas itseäsi silmiin ja sano itsellesi seuraavat sanat (omin sanoin):

KAIKKI se, mitä tästä lähtien teen, teen ITSENI parhaaksi, ITSEÄNI kunnioittaen ja ITSEÄNI vahvistaen!

MINÄ lupaan olla ITSELLENI armollinen, enkä syytä enää itseäni.

EN ole UHRI, vaan olen SELVIYTYJÄ.

MINÄ olen tärkeä ja MINUN ELÄMÄNI on TÄRKEÄ! KIITOS!

 

Kiitos kun olet siinä!

Aloitetaan tästä tie kohti sitä sinua – sitä, joka sinä aidosti olet!

 

Millaisia ajatuksia kirjoitukseni sinussa herätti? Onko jokin tähän liittyvä asia, josta toivoisit kuulevasi lisää?

Rakkaudella,

Kaisa Hiltunen

Lähisuhdeväkivaltaan ja narsismiin erikoistunut psykoterapeutti ja sosiaalityöntekijä