Kirjoitan tässä blogissani irtaantumisesta ja toipumisesta vaikeista parisuhteista. Kun tarkoitan vaikeita parisuhteita, niin tarkoitan suhteita, joissa voidaan katsoa olevan henkistä- ja jopa fyysistä väkivaltaa.
Kirjoitan usein myös narsismi ilmiöstä, mikä ei luonnollisestikaan ole aina näissä suhteissa läsnä, mutta mikäli on, niin se tuo asetta raskaamman twistin suhteisiin ja niistä toipumiseen. Kaikkea kirjoittamaani, ei näin ollen voi liittää kaikkiin vaikeilta tuntuviin eroihin, sillä mikäli sekoitamme eroahdistuksen narsismiin, niin voi tulla tehtyä ylilyöntejä, ylitulkintoja jonka seurauksena suhteen jälkeinen keskusteluyhteys vaikeutuu.
Toipumisen voidaan kutienkin katsoa etenevät tiettyä rytmiä, jotka olen jaotellut metaforaksi neljästä eri vuodenajasta. Näillä vuodenajoilla ei ole mitään tekemistä todellisen vuodenkierron keston kanssa, tai sen kanssa, mikä vuodenaika on kenenkin mieleen, vaan kuvaan toipumista luonnossa näkyvien merkkien kautta ja niiden yhtymäkohtaan ihmismielen toipumisprosesissa.
Luonnosta voi oppia paljon, ja tämän takia luonnon kuunteleminen, ihan samoin kuin oman sisimpämme kuunteleminen, on äärimmäisen antoisaa, vaikkakin ajoittain hyvin epämukavaa ja jopa kivuliasta.
Olen innoissani päästessäni jakamaan osaamistani ja kokemuksiani tämän aiheen parissa, ja toivon, että tästä yhteisestä matkasta tulee merkityksellinen meille kaikille.
Toipumisen neljä vuodenaikaa
Toipumisen neljä vuodenaikaa ovat jokainen yhtä tärkeitä – yhtään vaihetta ei voida nopeuttaa eikä ohittaa. Tulen tähän asiaan palaamaan vielä monta kertaa! On kuitenkin selvä, että toipuminen ei voi alkaa, ennen kun jokin muutos nykyisessä jumittavassa elämäntilanteessa ei ole vielä alkanut. Tämän takia aloitamme tutkimisen SYKSYSTÄ.
SYKSY
Syksy kuvastaa toipumisessa, jonkin ajan päättymistä. Kun puhutaan vaikeista parisuhteista, niin me kaikki tiedämme tämän ajan olevan tuloillaan, se vaan pitkittyy, koska emme uskalla tehdä päätöstä suhteen katkaisemiseen tai suhteesta pois lähtemiseen. Irtaantuminen on usein vaikeampaa, kun mitä me jälkeenpäin ajattelemme, mutta silloin kun olemme kiinni vaikeassa parisuhteessa, jossa saattaa olla vielä lisänä narsismi piirteitä, niin suhteesta pois pääseminen tuntuu mahdottomalta.
Kun vertaamme luontoa toipumisen SYKSY vaiheessa, niin mitä luonnossa tapahtuu?
Puiden lehdet irtaantuvat, ne putoavat maahan ja aloittavat maatumisen. Kukat lakkaavat kukkimasta. Kesän väriloisto himmene ja syksyn edetessä myös ruskan värit lakkaavat ihastuttamasta. Taivas itkee ja tuuli ulvoo. Aivan kuten ihminen suurimman surun kohdatessa.
Syksy vaihe on luovuttamista ja sen toteamista, että ”se parisuhde, josta pidän kiinni, on vain fantasiaa, eikä se koskaan ole ollut, eikä sitä koskaan tule olemaan, sellaista kun toivoisin”. Puhuessani fantasiasta, en tarkoita pilvilinnoja, tai prinsessasatuja, vaan uskomuksia siitä, että henkinen väkivalta loppuisi, väkivalta loppuisi, narsismi loppuisi, kaikki paha loppuisi kuin simsalabim taikasauvaa heilauttaen, itsestäni riippumatta!
Pitää siis vaan todeta, että se sontakasa minkä päällä niin kutsuttua elämääni elän, ei vaan enää passaa! Todeta, että huolimatta kaikesta siitä yrityksestä huolimatta, jota olen elämässäni yrittänyt tehdä, mikään ei muutu! Ja johtopäätöksenä tästä seuraa ajatusjatkumo, että koska mikään ympärilläni ei tule muuttumaan, tulee minun muuttua – oli minulla siitä muutoksesta mitään käsitystä tahi ei!
Syksy on raskas voimia vievä vaihe elämässä. Nykyinen elämä on päätöksessä, eikä uudesta elämästä ole mitään käsitystä. Kaikki pelottaa, mutta jokin itseäni suurempi elämänvoima vie minua eteenpäin. Sitä kutsutaan toivoksi.
Rakkaudella,
Kaisa Mirano
